Innostuin lukemaan muiden kirjoituksia, ja sieltä löysin Angelan meemin, ja otin haasteen vastaan:

Olen aika varma, että minulla on enemmän arpia sisällä kuin näkyvillä. On sattunut niin paljon, ja minuun sattuu helposti. Minuun tuleekin arpia helposti, niin sydämeen kuin näkyvillekin. Eikä ne myöskään lähde pois kovin nopeasti, ei sisältä eikä ulkoa.

* Yksi näkyvimmistä arvista on kasvoissani, kulmakarvojen välissä. Sain vesirokon vasta yläasteikäisenä, ja pienet painaumat ovat jälkiä siitä. Muistan olleeni niin väsynyt, että matkalla omasta huoneesta keittiöön täytyi puolessa välissä levätä.

* Vasemmassa käsivarressani on pitkä naarmu. Sain sen mökin ulkoliiteristä, missä vaari säilytti kaikkea veneen perämoottorista vanhoihin verkkoihin. Kurotuin ottamaan ihan takimmaisesta nurkasta jotain, en enää muista mitä, ja sain isoin ja pitkän haavan ikivanhasta sahan terästä. Muistan, miten äiti säikähti.

* Kolmas on leikkausarpi, umpisuoleni meni solmuun ja se poistettiin. Sain siitä sairaalareissusta neulakammon, kun nuori hoitaja ei saanut minulle tippaa paikalleen. Se sattui. Muistan myös viereisessä sängyssä olleen mummon, joka vaikersi koko yön, enkä minä saanut unta. Kun lopulta nukahdin, huomasin aamulla että mummo oli poissa.

*Yksi arpi saa minut aina hymyilemään teinivuosille ja sille kiukulle ja raivolle, mitä ympäristööni jakelin. Arpi on oikeassa sääressäni; olin pahalla pahalla tuulella, ja huoneessani oli kaikki sekaisin. Raivostuin lattialla oleville vaatteille ja potkaisin ne sängyn alle. Ja tietysti sääreni osui täydellä voimalla puisen sängyn reunaan! En ollut vihainen enää vaan ihan pöllämystynyt, muistan että aloin itkeä, niin paljon se sattui, ja niin väsynyt taisin jo olla.

*Ja sitten on kaikkia pieniä naarmuja, rakkaitten kissojen ja koirien riemun hetkistä jääneinä.

Minulle ei ole paljoa sattunut, en ole murtanut luita enkä ajanut pulkalla päin puuta niin kuin serkkuni. Niin kuin sanoin, ovat arpeni sisälläpäin. Niistä minä aion täällä hiljalleen kertoa, että niitä ymmärtäisin, ja voisin ehkä joskus unohtaa.

Pilgrim